*

Asiaa seuraavana Kaikki hyvä on vielä edessäpäin... sitä odotellessa

MITÄÄN EI OLE OPITTU, MITÄÄN EI OPITA: HALLITUS HAKOTEILLÄ

  • Kuva 1: USA:n pitkät velan kasvun ja supistumisen syklit
    Kuva 1: USA:n pitkät velan kasvun ja supistumisen syklit
  • Kuva 2: USA: ylivelkaantuminen tukahduttaa kasvun
    Kuva 2: USA: ylivelkaantuminen tukahduttaa kasvun
  • Kuva 3: Eri maiden ja alueiden yksityissektoreiden velkoja
    Kuva 3: Eri maiden ja alueiden yksityissektoreiden velkoja
  • Kuva 4: Suomen kotitalouksien velkaantuminen
    Kuva 4: Suomen kotitalouksien velkaantuminen
  • Kuva 5: Kulutus laskussa
    Kuva 5: Kulutus laskussa
  • Kuva 6: Investoinnin rahoitus verollisella myynnillä
    Kuva 6: Investoinnin rahoitus verollisella myynnillä
  • Kuva 7: Verollisesta myynnistä palkansaajan ostovoimaksi
    Kuva 7: Verollisesta myynnistä palkansaajan ostovoimaksi
  • Kuva 8: Ostovoima supistuu
    Kuva 8: Ostovoima supistuu
  • Kuva 9: Keskiluokan tulonsiirrot kasvussa
    Kuva 9: Keskiluokan tulonsiirrot kasvussa
  • Kuva 10: Maksutaseessa lähes 60 miljardin virhe
    Kuva 10: Maksutaseessa lähes 60 miljardin virhe

Taloutta ajaa kulutuskysyntä, eivät investoinnit

Tällaisesta tavallisesta yrittäjästä on todella kummallista kuunnella ministereiden ja heidän käyttämiensä "talousasiantuntijoiden" puheita. Myös monien blogistien kestoväite on, että talous tästä kyllä virkoaa, kunhan investoinnit saadaan käyntiin.

Ilmeisesti ministerit (edes kokkarit, demareista puhumattakaan), asiantuntijat tai osa blogisteista eivät itse usko mainostamansa markkinatalouden kykyyn vastata kysyntään. Kaiken tolkullisen investointitoiminnan moottorina on kulutuskysyntä. Jos on kulutuskysyntää, on investointeja, ei päinvastoin. 

Yksityissektorin ylivelkaantuminen tukahduttaa kulutuskysynnän

Monet talousoppineet ja kokeneet toimijat ovat yrittäneet kertoa mistä tässä talouskriisissä on kyse. Ongelma on liiallinen yksityinen velka, joka tukahduttaa kulutuskysynnän. Vaikka viimeiset 200+ vuotta sisältää eri maissa useita velan kasvun ja supistumisen makrojaksoja (kuvassa 1 esimerkkinä USA), nyt ei ole kyse jälleen yhdestä suhdanteesta muiden joukossa.

Historiallisten tosiasioiden valossa kasvu ei ole koskaan ratkaissut ylivelkaantumisesta aiheutuneita ongelmia, koska ylivelkaantuminen estää talouden kannattavan kasvun (kuvassa 2 esimerkkinä USA). Kannattava kasvu mahdollistaa vähintään sen rahoittamiseksi otetun velan maksun korkoineen. Kannattava kasvu synnyttää uutta pääomaa. Historiallisesti, kasvukausina julkinen ja etenkin yksityinen velka ovat kasvaneet, kunnes velanhoitomenot ovat ylittäneet talouden tuottokyvyn, seurauksena romahdus. Talouden kasvu-uralle on palattu vasta, kun velka on sulatettu tavalla tai toisella: inflaatiolla, velkojen laiminlyönneillä (default), leikkauksilla tai uudelleenjärjestelyillä (restructuring), talouden säätelyllä (repression) esim. korkojen keinotekoiseksi laskemiseksi (kuulostaako tutulta?). Luuletteko ettei tapahdu Euroopassa? Tapahtuu: Kyproksella tallettajien rahoja (pankin velkaa) muutettiin pääomaksi.

Tällä kertaa kaikki on oikeasti toisin

Miten nykyinen velkaantumisjakso poikkeaa aikaisemmista? Aikaisemmin talouden ja tuottavuuden kasvulle on aina ollut markkinat kasvavan työikäisen väestön ja/tai maailmalla avautuvien uusien markkinoiden muodossa. Tällä kertaa tilanne on aivan uusi: olemme saavuttaneet yksityisen velkaantumisen kyllästymispisteen samalla, kun kehittyneiden maiden väestö vanhenee, työllisten suhteellinen ja absoluuttinen määrä laskee, ja kehittyvät markkinat tuottavat kehittyneiden maiden tarvitsemat tavarat ja kohta palvelutkin halvemmalla kuin ne.

Nyt tuottavuuden kasvu tuottaa talouskasvun sijasta väkisin lisää vapaa-aikaa, ja talouden konvergenssi eli lähentyminen tarkoittaa kehittyneiden maiden työpaikkojen siirtymistä kehittyviin maihin: kun Kiinan ja Intia 2,6 miljardin ihmisen keskimääräinen elintaso nousee vähänkin, laskee EU:n ja USA:n 820 miljoonan ihmisen keskimääräinen elintaso aika paljon: varallisuus keskittyy, keskiluokka katoaa ja köyhyysrajan tai köyhyysuhan alla elävien määrä kasvaa.

Yksityinen velka hallitsemattomassa kasvussa

Kuva 3 kuvaa muutaman avainmaan ja EU:n yksityisen velan kehittymistä edellisen velan supistumisjakson päättymisestä 1950-luvulta aina 31.12.2013 asti. Kuva 4 kuvaa suomalaisten kotitalouksien velkaantumista 1980-2013. Euroopassa useiden maiden julkisen ja yksityisen velan yhteismäärä ylittää 500% BKT:sta. Eo. kuvat osoittavat, että tulojensa reaalikasvun lisäksi yksityinen sektori on kasvattanut kulutuskysyntää velaksi 1950-luvulta asti. Päinvastoin kuin julkinen talous, yksityissektori ei voi velkaantua loputtomasti. Huippu on saavutettu, velkavuoren sulatus on alkanut, eikä se tälläkään kertaa tapahdu talouskasvun keinoin.

Kulutuskysynnälle tällä on tietysti pitkäaikaiset negatiiviset vaikutukset. Vuoden 1929 romahduksen jälkeen hinnat laskivat USA:ssa keskimäärin 1,7 % vuodessa kymmenen vuotta, ja velkataso lähti uudelleen nousuun vasta 1951.

Elvytys: ainoa tapa lihottaa poro on potkia se turvoksiin.

Demarit ja keynesiläiset ovat vonkuneet elvytyksen perään. Tasavallan presidentti Niinistö taas viisasteli taannoin, että mitäs tässä muuta on kuin elvytetty jo monta vuotta.

Ei olla elvytetty, eikä voida elvyttää. Keynesiläinen elvytys on kulutuskysynnän luomista valtion toimin. Valtio on vain velkaantunut samaan aikaan, kun kysyntä on lähtenyt laskuun (kuva 5). Mikä on hallituksen ”uusin” lääke? Talouskasvun käynnistäminen ottamalla lisää velkaa! Minihallitusneuvottelujen elvytyspaketti on älyllisesti aivan tavattoman epärehellinen ja käsittämättömän sairas vitsi.

EU-tasolla valmiiksi ylivelkaiset maat tukevat toisiaan pääomittamalla (velaksi) ja takaamalla vakausvälinettä, joka ottaa velkaa niiden maiden puolesta, jotka eivät sitä enää itse saa. Uusin neronleimaus olisi EU-tasoinen työttömyyskassa. Sekin kuulemma voisi ottaa markkinoilta velkaa. Siis oikeasti kaikki maailman rahoittajat, käärikää päänne tämän ympärille: työttömyyskassa jakaisi teiltä lainaamansa rahat eri maiden työttömille! Ennen on sentään puhuttu tulonsiirroista... Historiallisten ja nykyhetken faktojen valossa tämä idea on niin syvältä sieltä minne ei päivä paista eikä kuu kumota, että sen esiin kaivamiseen on tarvittu luolasukeltajan varusteet.

Ellei EKP ala heittelemään rahaa helikoptereista, sen markkinoille työntämä likviditeetti ei muutu kulutuskysynnäksi, koska yksityinen sektori ei ota enää enempää velkaa. Se ei pysty.

Käynnistyäkseen investoinnit vaativat vahvaa kulutuskysyntää

Ajatus siitä, että velkainvestoinneilla saataisiin talous käyntiin on suunnilleen yhtä hyvä kuin alkoholistin suunnitelma rahoittaa ryyppäämisensä pullopanteilla. Puhuihan Risikkokin talouden ryypyttämisestä - voiko myötähäpeään kuolla? Tarkastellaanpa esimerkin voimalla kuinka paljon kulutuskysyntää investoinnin takaisinmaksaminen vaatii.

Esimerkki: Yritys Oy ottaa yhden miljoonan euron (1.000.000 €) lainan ja rakentaa sillä 1.200 m2 tuotantohallin. Laina-aika 10 vuotta, lyhennykset puolivuosittain, korko 2,5 %. Pankit eivät nykyään oikein mielellään lainoita yrityksiä, joten esimerkkifirmamme joutuu ottamaan Finnveran takauksen puolelle lainapääomasta. Takausprovisio on 2 %.  

Kuva 6 osoittaa, miten Yritys Oy tarvitsee yhden miljoonan ja 10 vuoden lainan maksamiseen sekä hallin omistamiseen ja hoitamiseen lähes 2,2 miljoonan euron verollisen lisämyynnin laina-aikana. Jos kyse on kuluttaja-asiakkaista, näiden on ansaittava tuo 2,2 miljoonaa euroa ostovoimaa puhtaana käteen ja käytettävä se Yritys Oy:n tuotteiden tai palveluiden ostamiseen. Paljonko kuluttaja-asiakkaiden työnantajien on kerättävä verollista myyntiä, että syntyy 2,2 miljoonan euron edestä ostovoimaa?

Kuva 7 osoittaa, että Yritys Oy:n tarvitseman 2,2 miljoonan verollisen ostovoiman aikaansaamisen sen kuluttaja-asiakkaiden työnantajien on kehrättävä lähes 5,3 miljoonan euron verollinen myynti. Minne raha menee?

Arvonlisävero yli 1,3 miljoonaa.
Työnantajan maksamat palkan sivukulut lähes 1,1 miljoonaa.
Työntekijän maksamat sivukulut ja tuloverot yli 980.000.
Yhteisövero 121.000.
Kiinteistövero 48.000.

Yhteensä verot ja sivukulut tekevät lähes 68 % eli 3,6 miljoonaa tuosta 5,3 miljoonan myynnistä!

Lainan lyhennyksiin menee 10 vuoden aikana se milli, rahoitusmenoihin lähes 184.000 ja hoitomenoihin vajaa 413.000. Kaikki tämä rahaliikenne ei jätä yritykselle vielä yhtään rahoitusylijäämää. Joten jos tuo 5,3 miljoonaa ei liikahda täysimääräisesti, Yritys Oy ei pysty lyhentämään velkaansa lainaohjelman mukaisesti. Valtion ”elvytystoimiin” kuten yhteisöveron laskuun elinkeinolämä on vastannut kiittävästi: kun kulutuskysyntää ei ole, kannattavuutta ja vähenevässä määrin verotettavaa voittoa voi hakea ainoastaan kuluja karsimalla.

Investoinnit eivät lähde liikkeelle, koska kuluttaja-asiakkaiden ostovoima ei enää kasva, vaan päinvastoin supistuu (kuva 8). Merkittävä ja kasvava osa kansalaisista elää tulonsiirroilla, joiden ostovoima ei tosiaankaan ole kasvamassa. On huomattavaa, että tulonsiirtojen osuus keski- ja ylempien tuloluokkien (desiilit IV, V, VI, VII, VII ja X) käytettävissä olevista rahatuloista on kasvanut vuodesta 2008 (kuva 9). Pientuloisimpien tuloluokkien eli desiilien I ja II rahatuloista 80-90 % on ollut tulonsiirtoja jo 2000-luvun alkuvuosista lukien.

Toinen huomattava osa kansalaisista on jo käyttänyt jäljellä olevan työuransa harkinnanvaraisen kulutusvaran velkaantumalla. Heidän kulutuksensa varaan ei voida enää investoida.

Mitä sitten olisi tehtävissä?

Oletus, että talouskasvu hoitaa velkaongelman, on tuhoisa. On ymmärrettävä, että velkavuoren sulattelun vuoksi kulutuskysynnän kehitys tulee olemaan vaimeaa , olematonta tai negatiivista todella pitkään. Sille ei ole tehtävissä mitään, ja ilmiö on tällä kertaa yleismaailmallinen.

Suomen on siksi opittava tulemaan toimeen sillä viennillä, minkä se tässä maailmanajassa saa myydyksi. On varauduttava uusiin rahoitusshokkeihin, esimerkiksi Kiina tulee romahtamaan – Kiinan yksityissektori on velkainen siinä kuin USA:n ja EU:n (ks. kuva 3), eikä sen ultrasäästäväisen kansan kulutuskysyntä tule ikinä maksamaan investointikuplan velkoja.

Suomi pärjää viennillään supistamalla tuontia. Tuonti supistuu siirtämällä jäljellä olevaa kysyntää kotimaiseen tuotantoon. Tosin se on kotimaisen tarjonnan vähetessä aina vain vaikeampaa. Tehokkain tapa parantaa vaihtotasetta on siirtyä mahdollisimman paljon kotimaiseen energiaan.

Lisäksi on nopeasti ja määrätietoisesti selvitettävä ne syyt ja mekanismit, joilla Suomen maksutaseen virhetermi on 2000-luvulla kasvanut jo noin 60 miljardiin euroon (kuva 10). Suomelta on käytännössä kateissa varallisuuserä, joka on pahimmillaan edustanut lähes 30 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yksi mahdollinen selitys on suomalaisen varallisuuden tilastoimaton siirtäminen ulkomaille. Ilmiö on yhteinen mm. Tanskan, Ruotsin ja lähes kaikkien euromaiden kanssa. Huomioiden mitä kaikkea pankkien sekä pääoma- ja rikollispiirien touhuista on paljastunut pankkikriisin ja esim. Kyproksen kriisin yhteydessä, olisi melko sinisilmäistä kuvitella kyseessä olevan pelkästään tilastointiongelman.

Lähteitä:

Hansen, Hans Fredrik (2013), “Debt Excess and the Liquidation Process in a Historical Context”
http://www.caseyresearch.com/cdd/a-steaming-stream-of-tweet#cdd_body_3

Dembiermont, C., Drehman, M. ja Muksakunratana, S. (2013) "How much does the private sector really borrow - a new database for total credit to the private non-financial sector", BIS Quarterly Review, March 2013
http://www.bis.org/statistics/credtopriv.htm

Tilastokeskus

Palkansaajien tutkimuskeskus

Reinhart , C. ja Sbrancia, M. (2011) “The Liquidation of Government Debt”, NBER Working Paper No. 16893 (03/2011)
http://www.nber.org/papers/w16893

Salo, A. (2014) “Maksutaseen tunnistamattomat ja virheelliset erät”, BoF Online

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

23Suosittele

23 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ansiokas kirjoitus jonka soisi nousevan karuselliin.

Näin se vain on!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kerrassaan mainio blogi tilanteen alastomasta karmeudesta. Jos haluaa ehdollistaa itsensä vielä rajumpiin realiteetteihin, kannattaa ehdottomasti lukea Partasen ja kumppaneiden "Suomi öljyn jälkeen".

Kannattaa nimittäin muistaa, että kasvuun ja myös energiatuotannon muutoksiin tapahtuvat investoinnit tehdään yhä epävakaamman öljymarkkinan puitteissa, eikä meillä ole litraakaan omaa tuotantoa.

Suuruusluokasta saa käsityksen vaikkapa sillä perusteella, että Suomessa päivittäin käytettävän öljyn ostamiseen tarvittaisiin noin 3000 hehtaaria metsää. Siis päivässä.

Susanna Kaukinen

Ainakin osa polttonesteistä voidaan korvata kotimaisella biokaasulla. Konvertointi per auto maksaa n. 2300€. Toisaalta polttoainekulut laskevat ainakin 40%, joten investointi maksaa itsensä takaisin 1-2 vuodessa.

Hiharavistuksena ehkä 25% liikenteestä voitaisiin hoitaa kotimaisen tuotannon lähtökohdasta tällä tavalla. Ilmeisesti esteenä on suuret suomalaiset lobbausfirmat, kuten Neste ja UPM.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Hyvä kirjoitus. Käytännössä meillä on samaan aikaan kolme erillistä velkaongelmaa joista ainoastaan julkinen velka on ollut suuremman tarkkailun kohteena. Niitä kahta muuta, eli yritysten ja kotitalouksien velkaantumista ei sanottavasti ole viime aikoina käsitelty.

Tarjoat ratkaisuksi (tai osaratkaisuksi) kotimaiseen energiaan siirtymistä. Vuotuiset energiantuontikustannukset ovat noin 8,5 miljardin luokkaa ja jos tuosta edes puolet voitaisiin nipistää pois, olisi se tosiaan iso apu. Tämä tarkoittaisi väistämättä pari askelta kohti uusiutuvia, eli mm bioenergian osuuden kasvua. Toivottavasti tuohon suuntaan päästään.

Se ei kuitenkaan riitä, mainitsemasi "verosuunnittelu" joka on kaikkien teollisuusmaiden ongelma olisi ratkaistava.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Se ei kuitenkaan riitä, mainitsemasi "verosuunnittelu" joka on kaikkien teollisuusmaiden ongelma olisi ratkaistava.

Verosuunnitteluhan on laillista. Lainsäädäntö on siis ongelma.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Ongelma on osin lainsäädännössä tosin osin kyse on myös selkeästi laittomasta veronkierrosta. Eurooppalaisella tasolla pitäisi päästä tilanteeseen missä vaikkapa suuriyritys ei pysty luomaan itselleen verosuunittelun avulla huomattavasti pienempiä kilpailijoitaan matalampaa verotustasoa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

En kiistä, asia on tärkeä. Verosuunnittelu on kuitenkin laillista, mutta verohuijaus on niin lähellä sen jälkeen kun suunnitelmat ovat nähtävillä. Tulkinnat ovat kovin kirjavia, jopa verotarkastajien kesken ja aina pitäisi pyytää ennakkopäätös, jos haluaa olla verottajan kanssa varmoilla vesillä.

Verotus tulisi olla paljon yksinkeratisempaa ja se tekisi turhaksi verosuunnittelun. Mutta minkäs teemme verojärjestelmä on niin mammuttimainen, että kuka sen hallitsee pärjää vaikka ei osaisi tehdä muuta.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #7

Anonyymit firmat pitäisi kieltää.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#5
Suomi tulee kaatumaan veroihinsa. Ei kukaan lähde yrittäjäksi talkoilla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei talkoissa talkoolaisen tilillä käydä.

On olemassa talkoo työtä ja yrityksen laskutettavaa työtä, mutta siinä välimaastosssa ei pidä olla mitään. Ei kolmatta sektoria eikä valtion yritystukia, jotka sotkevat markkinat. Jos halutaan tukipolitiikkaa harjoittaa sen on oltava reilua sitten jokaista yrittäjää kohti.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#9
Ei tarvita mitään tukia, kun Valtio ja kunnat verottavat vain palkkoja ja välillisiä veroja.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen
Susanna Kaukinen

Muutin kommentin blogi-muotoon:

MITÄÄN EI OLE OPITTU, MITÄÄN EI OPITA: PS HAKOTEILLÄ:
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Yksityinen sektori tulee todellakin supistamaan velkataseitaan (deleveraging) pitkään.

Nyt, kun olemme jo ostaneet pankkiireita pois pinteestä niin velkajärjestelyt ovat poliittisesti vielä hankalampia.

Tuonnin supistamiseen on muutama vaihtoehto.

1. Lopettaa vapaakauppa ja kiskaista protektionistinen malli päälle tullimuureineeen. Ulkopoliittisesti melko lailla mahdotonta.

2. Leikata, karsia julkisen kuluja: se on tulonsiirroissa sitten vielä vähemmän ostovoimaa, ja vielä vähemmän yrityksille myyntituloja. Velkojen takaisinmaksusta tulee vain entistä pidempi ajanjakso. Katastrofi.

3. Hyväksyä alempi kysyntä omille tarvikkeillemme maailmalla ja antaa valuuttakurssin pudota tällaisen seurauksena. Tällöin tuontihinnat nousevat niin, että kotimaiselle tuotannolle löytyy kysyntää ("tehdään sitten mielummin itse"). Tämä ei tosin onnistu välttämättä yhteisvaluutassa - ja vaikka onnistuisikin niin euromaiden keskinäisiä ongelmia koko euron devalvoituminen ei kuitenkaan ratkaise.

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.

Otsikon takia meinasi kyllä jäädä koko bloggaus lukematta. Tavallisesti en edes jaksa avata aiheita joiden luulen päättyvän se puolue sitä ja se toinen tätä-tyyppiseen keskusteluun.

Sisältö yllätti positiivisesti!

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Täyttä höpinää..juuri sain lukea,että säästäminen ajaa taloutta. Tämä on Misesin toteamaa joten sen on oltava totta.

Toimituksen poiminnat