Asiaa seuraavana Tietoon perustuvia mielipiteitä

Ilmasto ja syömisen sietämätön keveys

  • 1,5 asteen CO2-tavoite vs. Lancetin planetaarinen ruokavalio
    1,5 asteen CO2-tavoite vs. Lancetin planetaarinen ruokavalio

Aamun Helsingin Sanomissa Heli Saavalainen kasvattaa meitä: "Suomalaisten elämäntapa on kestämätön".

Saavalainen (maalitanko nyt häntä?) viittaa Helsingin Sanomien Sitran 1,5 asteen elämäntavat -raportista tekemään juttuun, jonka otsikko alkaa "Vegaani­ruokaa lautaselle ja autot pois", mutta väittää seuraavaksi, että "Kukaan ei ole esittänyt, että lihansyönti ja -tuotanto pitää lopettaa ja että yksityisautot tulee romuttaa."

Ennen kuin jatkan, totean tähän pohjille, että biosfäärin pelastamisen täytyy olla ykkösprioriteettimme.

Tavoitteen saavuttamiseksi olemme kuitenkin valinneet aivan väärän vihollisen. Kiistanalainen lämpeneminen ei meitä lajina tapa, hiilidioksidi ei ole saaste, eikä meillä ole oikeasti hajuakaan, vaikuttaako hiilidioksidisotamme ilmastoon sitä tai tätä.

Sen sijaan biosfäärin kemiallinen ja biologinen saastuminen sekä mekaaninen tuhoutuminen tappaa meidät lajina. Ja voi tappaa nopeasti. 

Vaikka biosfäärin pelastamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävät toimet palvelevat osittain samoja päämääriä, hiilidioksin valitseminen pääviholliseksi ja sen dominoiva rooli kaikessa politiikkakeskustelussa suuntaa väärin ja hukkaa käsittämättömät määrät energiaa ja rahaa, joka on poissa paljon tärkeämmistä ja kiireellisimmistä toimista.

No niin, jatketaan.

Ilmastovyörytykseen kuuluu, että huonot uutiset kerrotaan vähitellen. Kukaan ei ehkä ole vielä suoraan ääneen vaatinut, että esim. lihansyönti ja -tuotanto pitää lopettaa. Tavoite on kuitenkin leivottu sisään 1,5 asteen elämäntavat -raportin vuoden 2050 1,5 asteen tavoitteeseen.

Tuon tavoitteen mukaan elintarvikkeiden hiilijalanjäljen pitäisi laskea nykyisestä 1.750 Kg CO2 / vuosi / asukas vähintään lähes 80 %, 455 kiloon vuodessa per nekku vuoteen 2050 mennessä. Kokonaishiilijalanjäljen laskeminen alle tonniin edellyttää vielä tuostakin merkittävää nipistämistä.

Katsotaanpa hieman mitä tuo tavoite oikeasti tarkoittaa ruokavaliolle?

17.5. Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin "Ruokavalio, joka voisi pelastaa meidät ja maapallon". Juttu perustuu  The Lancetin raporttiin "Food in the Anthropocene: the EAT–Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems". Raporttiin pääsy vaatii rekisteröitymisen.

Oheisessa taulukossa on yhdistetty Sitran analyysi nykyisestä elintarvikkeidemme hiilijalanjäljestä siihen, millainen hiilijalanjälki syntyisi, jos noudattaisimme Lancetin ruokavaliota. Siis sitä ruokavaliota, joka Hesarin mukaan pelastaisi maapallon.

Taulukosta nähdään, että Lancetin ruokavalion hiilijalanjälki on yli 770 kg CO2 / vuosi / asukas, eli

  1. se on jo yksin sen suuruinen, kuin tiukimmat vaatimukset kokonaishiilijalanjäljen painamisesta alle tonniin, jolloin asumiseen, liikkumiseen tai muuhun kulutukseen ei jäisi mitään, ja
     
  2. 70 % suurempi, kuin Sitran 1,5 asteen elämäntavat -raportissa asetettu tavoite.

Otsaluullakin näkee, että hiilidioksiditavoitteen saavuttaminen edellyttää liha- ja maitotuotteista luopumista kokonaan. Ja, jos kulutus loppuu, niin loppuu kyllä tuotantokin.

Itse asiassa on todella vaikeaa saavuttaa ruokavalio, jossa päivittäinen energiantarve kyetään tyydyttämään 1,5 asteen tavoitteen hiilibudjetin puitteissa - ainoa mahdollisuus siihen onkin, että "sallittujen" elintarvikeryhmien tuotantoprosessien hiilijalanjäljet pienenevät merkittävästi nykyisistä.

Jokainen voi kuvitella, minkälaista yhteiskuntajärjestystä noihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää. Saavalaisen kiertoilmaisuin: "Tarvitaan ajattelutapojen ja rakenteiden muutoksia. Ne edellyttävät myös tukea ja taloudellista ohjausta".

Voin myös hyvin kuvitella, millaisin tuntein maamme miljoonien investointiveloissa kamppaileva metsä- ja maatalousväestö seuraa tätä keskustelua, etenkin, kun keskustalaiset kellokkaat ovat vaatimassa, että Suomen pitää olla Euroopan johtotähti ympäristötavoitteissa.

Huomiotta jää myös se tosiasia, etteivät tavoitellut muutokset ja etenkään muutosvauhti ole etäisestikään mahdollisia nykyisen talousjärjestelmän puitteissa. Jos merkittävä osa maassamme liha- ja maitotalouteen, asumiseen ja tavara- ja palvelutuotantoon tehdyistä investoinneista muuttuu kymmenessä vuodessa uponneiksi kustannuksiksi, vaihdantaloutemme ja rahoitusjärjestelmämme romahtaa.

Emeritusprofessori Juhani Iivari totesi mainiosti: "Ilmaston lämpenemisestä on syytä huolissaan, mutta kyllä ehdotetuissa keinoissa saisi olla joku järki. Asioiden ajattelu auttaa siinä."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Liian iso populaatio pienenee väistämättä, ja maalitolppia voidaan siirtää vain rajallisesti (lannoitteet, tehoruuantuotanto jne).

Korjausliike saattaa muodostua aika rajuksi nykyisellä menolla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset